Henri Tuomaala on Legends-historian kolmas Suomen mestari. Mestaruus oli kaikkien aikojen menestyneimmälle Legends-kuljettajalle jo viides, ensimmäisen mestaruuden Tuomaala ajoi vuonna 2015, teki hattutempun voittamalla kolmena vuonna putkeen, oli mitaleilla kausilla 2018-2021, ja voitti mestaruuden taas vuonna 2022. Tuomaala paransi vauhtiaan mitä pidemmälle kausi eteni, ensimmäinen voitto tuli vasta kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Alastarolla, kauden finaalikilpailussa Ahvenistolla Tuomaala voitti kaksi viimeistä starttia, mestaruusreseptinä oli koko kauden jatkunut tasaisuus.
Finnish Racing Championship -sarjan mukana tällä kaudella ajettu Mestaruussarja tarjosi kauden aikana draamaa ja rytinää. Ahveniston hienon finaalikilpailun viimeiseen lähtöön startattiin jännittävästä tilanteesta, Tuomaalan oli pidettävä Kilpiä ja Plosila takanaan ajaakseen mestariksi. Kilpiän mestaruuden oljenkortena oli se, että Kilpiän voittaessa Tuomaala olisi kolmas tai huonommalla sijalla. Plosilan mestaruushaaveet eivät olleet edes voitolla pelkästään omissa käsissä.
Paalupaikalta lähtenyt Tuomaala onnistui startissa ja meni kärkeen, toisesta ruudusta lähtenyt Onni Peltonen ei päästänyt helpolla vaan hiillosti Tuomaalaa. Kultajahdissa olleet Plosila ja Kilpiä ottivat sijat neljä ja kuusi. Kolmantena oli tässä vaiheessa Roope Kurkipää ja viidentenä Sami Talvitie. Ensimmäinen kierros päästiin ajamaan sopuisasti, mutta toisella tapahtui. Plosila oli noussut kolmanneksi ja Kilpiä oli pudonnut seitsemänneksi, kun heidän välissään viidentenä ollut Talvitie osui Kurkipäähän joka pyörähti ja auto jäi ”Tarun mutkaan” pahaan paikkaan. Turva-auto tuli radalle ja Kurkipään autoa lähdettiin siirtämään turvallisempaan paikkaan. Letkassa ajellessa alkoi satamaan kaatamalla vettä ja radasta tuli petollisen liukas. Turva-auton poistuttua ensimmäiseen mutkaan mentiin vesisumun noustessa takana tulevien riesaksi. Plosila oli punonut juonia ja hyökkäsi välittömästi Peltosen ja Tuomaalan rinnalle jarrutuksessa, liukui erittäin lähelle Tuomaalaa, eikä onnistunut ohituksessa vaan joutui palaamaan takaisin kolmanneksi. Toisessa mutkassa rytisi, Jani Vilen tuli vesisumun keskeltä ulkolinjaa ja osui voimalla rengasvalliin, jälleen kutsuttiin siivouspartiota radalle. Aika kellossa hupeni ja ruutulipulle tultiin turva-auton perässä Tuomaalan johdolla, toiseksi ajoi Peltonen ja kolmanneksi Aleksi Pärssinen. Plosila oli lopulta neljäs ja Kilpiä kuudes.
– Ensimmäinen on aina ensimmäinen, mutta tämä mestaruus on hieno, oli tosi tiukka kausi ja hyvät vastukset, se antoi oman lisämausteen. Kauden ensimmäinen voitto tuli syyskuussa Alastarolta, ehkä tässä on vähän pehmentynyt, ei meinaa voittoja enää irrota. Loppukautta kohti joutui itseään herättelemään, että pitäisi ruveta ajamaankin jos meinaa mestaruuteen, mentaalipuolella se suurin muutos tuli. Ahvenistolle tullessa tiesin, että kuivalla radalla mulla on huippu kyyti, mutta aika-ajo märällä ei mennyt aivan kuten piti. Eka lähtö tosi hankala, Kilpiä ajoi edellä, hieno taistelu oli. Toiseen lähtöön pääsin kakkosruudusta, tiesin että voin voittaa kuivalla kelillä. Viimeinen nyt oli mitä oli, harmi että se lässähti. Mutta minkäs sille voi, jos safetycarin perässä ollaan suurin osa. Alussa kuivalla radalla näytin mikä on meininki, ja olisin näyttänyt märälläkin, uskon että lopputulos olisi ollut sama. Kiitokset kilpakumppaneille, tiimille, Mika ja Birgit Lipsaselle, isälle ja äidille, sekä perheelle. Lapsilla on ikävä isiä, nyt menen kotiin, viisinkertainen mestari päättää liikuttuneena.
SM-hopeaa sai kauden puolessa välissä sarjan johdossa viihtynyt Marko Kilpiä, lappeenrantalainen ajoi tasaisen hyvää kautta, otti kauden ensimmäisen voiton Motoparkissa ja nousi kärkeen Pärnun voiton myötä. Alastarolla Kilpiällä ajoi kolmanneksi ja keskeytti toisen lähdön, sarjassa Kilpiä putosi tässä vaiheessa kolmanneksi, mutta nousi Ahvenistolla takaisin kakkospaikalle. SM-pronssille pisteen erolla Kilpiään ajoi viime kauden hopeamitalisti Tuomas Plosila. Kurikkalaisen ensimmäinen ja kauden ainoa voitto tuli Motoparkissa, jossiteltavaa jäi Seinäjoen Vauhtiajoista, katuradalla Plosilan parhaan terän tylsytti jarrumurheet.
Legends-kauden yksi hienous oli jälleen kerran yllätyksellisyys, kauden aikana voittoon ajoi peräti kahdeksan eri kuljettajaa. Neljänneksi sarjassa tullut Leevi Lintukanto aloitti kauden kahdella voitolla, ja palasi voittokantaan taas Pärnun kilpailussa ja otti kauden neljännen voiton Ahvenistolla. Lintukanto oli voittojen määrässä kauden paras. Tuomaala ajoi voittoon kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Alastarolla, ja voitti kahdesti Ahvenistolla, hopealle ajanut Kilpiä voitti Motoparkissa ja Pärnussa. Yhden voiton kauden aikana ajoivat pronssimies Plosila, ja Arto Ojaranta. Uran ensimmäisiin voittoihin pystyivät Kalle Merisalo, Toni Lähteenmäki ja Erik Seppänen.
Kuuden osakilpailun ja neljäntoista lähdön mittaisen Mestaruussarjan lisäksi Harrastesarjassa ajettiin neljän kilpailupäivän aikana kahdeksan lähtöä, joista kuusi parasta laskettiin mukaan lopputuloksiin. Harrastesarjan mestaruuden voitti täydellä pistepotilla vuoden ahkerin Legends-kuljettaja Mika Koivu. Koivu on kauden aikana urakoinut Harrastesarjan lisäksi myös Mestaruus- sekä Sorasarjassa. Toiseksi Harrastesarjassa ajoi Jouni Ahonen ja kolmanneksi Veijo Tolonen.
– Kausi on ollut ihan ok, Harrastesarja on mennyt tosi hyvin, mutta vähän vauhtia kaipaisi, että Mestaruussarjassakin voisi ajella järkeville sijoille, mutta ollaan tyytyväisiä siitä huolimatta. Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja toivottavasti enemmän vauhtia. Ahvenistolla ei tullut yhtään virhettä eikä yhtään läheltä piti -tilannetta, ehkä niitä pitäisi vähän olla, niin vauhti olisi parempi. Sorasarja on mukavaa hommaa, kun olisi vielä kuiva keli Kokkolassa ettei olisi ravat lasilla. Jos yhteistyökumppanit ovat mukana, niin ensi vuonna ajetaan taas kaikki kisat ja nautiskellaan, kiitoksia perheelle, tukijoille ja kaikille jotka olette olleet mukana auttamassa, Koivu päättää,
Kuva Juho Koski / FRC