Takaisin autourheilun ”ruohonjuuritasolle”
Vuonna 1992 
alkoivat Charlotte Motor Speedwayn kisajärjestäjät huomata kysyntää sellaista autourheiluluokkaa kohtaan, jossa autot olisivat kohtuullisen hintaisia ja vaatisivat vain vähän aikaa ja rahaa huoltamiseen. Tämä kaikki sen takia, että monet lyhyet radat olivat sallineet niillä kisaavien autojen hintojen nousta kontroloimattoman kalliiksi ”löysien” sääntöjen takia. Nämä ”viikonlopputaistelijat” joutuivat käyttämään 20 000 – 50 000$ ainoastaan laittaakseen auton kilpakuntoon ja toiset 50 000 – 100 000$ pitääkseen autot kilpailukykyisinä kilpailukauden ajan.
Kilpailuissa ajettavien autojen määrät alkoivat laskea dramaattisesti ja tässä vaiheessa CMS:n kisajärjestäjät arvioivat, että 30–40% Pohjois-Amerikkalaisista kilpa-auton omistavista kilpailijoista ei ole mukana kilpailusta aiheutuvien kustannuksien takia. Jotkut arvioivat, että lama oli aiheuttanut autojen määrän laskun. Tämä oli kuitenkin väärä arvio, sillä autourheilu on aina rehottanut myös lama-aikoina. Miksi? Autourheilu on voimakas ja ”riippuvaisuutta” aiheuttava laji niille, jotka sitä harrastavat ja vaikka ajat ovat tiukenneet, löytävät kilpailijat aina keinoja päästä radalle. Pidemmän tutkimisen jälkeen CMS:n järjestäjät huomasivat, että kun auton hinta nousi yli 2 .000 dollarin, osanotto romahti. Radat joilla ajetaan 10 000 – 15 000$ autoilla, joissa on pienet huoltokustannukset, ovat lisänneet huomattavasti osannottajamääriä.
CMS huomasi myös, että radat alkoivat jäädä pienikokoisiksi. Perinteiset ½-mailin ovaaliradat 50- ja 60-luvulta oli joko suljettu tai jääneet pieniksi. Tutkimuksen tuloksena CMS:n kisajärjestäjät perustivat 600 Racing Inc:n (nykyisin U.S. Legend Cars International) tammikuussa 1992 ja aloittivat heti nopean kehitystyön. Työn tavoitteena oli auto, jonka hinta olisi alle 13 000$ ja se sopisi pienille radoille. Auton pitäisi olla halpa huoltaa ja tekniikaltaan niin yksinkertainen kuin mahdollista, ettei omistajan täytyisi palkata mekaanikkoa huoltamaan autoa.
600 Racing Inc:n työn tuloksena syntyi Legends
Huhtikuussa 1992 esiteltiin uusi edistyksellinen kilpa-auto nimeltään Legends, Charlotte Motor Speedway ovaaliradalla. CMS:n pääjohtaja H.A. ”Hunpy” Wheeler ja roadracing-mestari Elliot Forbes-Robinson suunnittelivat nämä 5/8-mittakaavan lasikuitukoriset kilpa-autot, jotka olivat tarkkoja jäljitelmiä amerikassa kuuluisien kuljettajien kuten Fireball Roberts, Curtis Turner, Buck Baker, Speedy Thompson ja Banjo Matthews ajamista autoista. Idea oli kehittää hauska, turvallinen ja edullinen autourheiluluokka kaikille.
Autossa
on Yamaha FJ 1200 moottoripyörän moottori, joka tuottaa noin 125 hv tehon. Hevosvoimat eivät ole suurin tekijä Legends-luokassa, koska säännöt sallivat ainoastaan 13″/60 Federal-renkaiden ja 7″ leveiden vanteiden käytön autossa. Renkaat ovat verrattain kovaseoksiset ja muutokset renkaisiin ovat kiellettyjä.
Ajettaessa ¼-mailin sora- ja asfalttiovaalilla, kuljettajat huomasivat, että on lähes mahdotonta käyttää yli 80% tehoista renkaiden rajallisen pidon takia. Tämä rajoittaa loppujen 20% tehojen käyttöä ja estää kuljettajaa ajamasta mutkissa ”nasta laudassa” ja antaa lisävaikeutta sekä hauskuutta ajoon. Tämä on hyvä keino halventaa moottorikustannuksia ja moottorin vaihtaminen tehokkaampaan ei paljon etua toisi, sillä renkaat eivät saisi siirrettyä tehoa tiehen. Kovan kumiseoksen ansiosta renkaat myös kestävät monta kilpailua (25-30) ja auttaa täten kustannuksien alhaalla pitämistä.